Muisto taipuu kolmanteen persoonaan

    Annan itselleni puoli tuntia aikaa kirjoittaa ennen kuin pesen tukkani ja lähden. Mitä kuuluu? Alkukesän tuttu tunneskaala: ilo vastaanottamisesta, suru irti päästämisestä. Suru kätkeytyy usein hetkistä kauneimpiin. Se ei varjosta tai vie tilaa, mutta elää vuosienkin jälkeen osana jokaista siihen liittymätöntä hetkeä. Kuin ylimääräinen sormi tai silmä. Hän/se voi tulla vastaan missä tahansa; […]

Että ehdit

    Seison bussipysäkillä yhdettätoista minuuttia. Vaihtelen painoa levottomasti puolelta toiselle, vilkuilen puhelimen näyttöön kasaantuvia minuutteja. Auto on reippaasti myöhässä. Olen muuten aikatauluineni häveli, mutta kerran viikossa minun on ehdittävä naapurikuntaan vievään vaihtobussiin. Ja se päivä on tietysti tänään. Viimein bussi kaartaa kulman takaa rauhallisesti pysäkille. Tekisi mieli hoputtaa muita kyytiin nousevia: ettekö te hyvät […]

Parhaimpia on aamut

    Huomenta! Juuri kun pääsin keulimaan inspiraatiopuuskastani, kalenteri sakkaa eikä kirjoittajaa näy. Inspiraatiota kyllä olisi, tekstintynkiäkin, mutta aikaa: ei niinkään. Tajusin eilen puolihuomiossa kurkistaa kalenterista ensi viikkoa, huomasin että seitsenpäiväinen työviikko venyy kymmenen päivän putkeksi. Sellaista se on, säläarki; välillä täynnä, välillä tyhjää täynnä. Puoliso lensi keskiviikkona matkoille, asunto on loppuviikon yksin minun. Hyvä […]

Viinin viemää

    Monesta asiasta on bloggaamista kiittäminen, mutta tässä top kolmonen: uudet tuttavuudet, viini ja toisten tekemä ruoka. Ja kun mahdollisuutena on yhdistää nämä kaikki kerralla, ei Tähkävuorta tarvitse kahdesti kysyä. Mikäli asia on vielä epäselvä: en pidä ruanlaitosta. Syömisestä kylläkin. (Siinäpä länsimaisen ihmislapsen ristiriita.) Niinpä, kun sain kunnian osallistua Saksan viinitiedotuksen järjestämille Riesling & […]

Same same but pizza

    Ruokavalio tässä huushollissa on ollut lähiviikkoina melko iltapainotteinen ja raskas. Joka ilta olemme lausuneet samat tyhjät lupaukset siitä kuinka tämäkin sipsipussi/karkkisäkki/pizzaboksi on viimeinen, ja huomenna alkaa uusi upea elämä. Tiukissa paikoissa yritämme toki sparrata toisiamme pitämällä merkityksellisiä taukoja silloin, kun keskustelu on ajautumassa väärille raiteille. Tästä esimerkkinä dialogi, joka käytiin sunnuntai-iltana erään tamperelaisasunnon […]

Nuorena on koodi väännetävä

  Tulevaisuus-postaukseni jälkeen tilanne on…eskaloitunut. Jos en vielä viikko sitten tiennyt (tai ehkä alitajuisesti välittänyt) tulevaisuudesta, nyt tiedän mihin olemme menossa. Ja jos en nyt tarkalleen tiedä mihin koko UNIVERSUMI on menossa, tiedän ainakin mihin itse olen menossa. Ohjelmointityöpajaan. Guruni, ystäväni Emmi Nuorgam otti viimeisimmän postaukseni jälkeen yhteyttä ja tarjosi paikkaa naisten ohjelmointityöpajasta. Öö, joo! […]

Menolippu tulevaisuuteen

    Olen kasvatustieteilijä. Tai ei, en ole kasvatustieteilijä. En sen syvimmässä (käsityöt, keskijakaus, kädenlämpimät kannanotot ja sivuainevalinnat) merkityksessä. Mutta se on pääaineeni. Tosin kaikki viime vuodet olen opiskellut ihan kaikkea muuta. Mutta koska olen kasvatustietelijä, olen jälleen kerran istunut kandiseminaarissa. Kolmatta kertaa kahdeksan vuoden sisään. (Tämäkään ei varsinaisesti tue identifioitumistani kasvatustieteilijäksi, jotka tuppaavat usein […]

Yhden naisen vaatevallankumous

Vaatevallankumous-viikko loppui eilen, ja toiveistani huolimatta pääsin paneutumaan asiaan vasta tänään. Täpärästi myöhässä, niin kuin tapoihini kuuluu. Mutta ketäpä sellainen haittaa? Ei ketään, toivon. Tänään aamulla kääräisin hihat ja pistin laskien; mistä vaatteeni ovat kotoisin? Syynäsin vaatekaapin, eteisen naulakon ja pyykkikorin. Vaatehuoneessa talvehtimassa olleet kuorin käyttöön samalla vaivalla kun vetelin tukkimiehen kirjanpitoa. Alusvaatteet, urheilukamat ja […]