Muisto taipuu kolmanteen persoonaan

    Annan itselleni puoli tuntia aikaa kirjoittaa ennen kuin pesen tukkani ja lähden. Mitä kuuluu? Alkukesän tuttu tunneskaala: ilo vastaanottamisesta, suru irti päästämisestä. Suru kätkeytyy usein hetkistä kauneimpiin. Se ei varjosta tai vie tilaa, mutta elää vuosienkin jälkeen osana jokaista siihen liittymätöntä hetkeä. Kuin ylimääräinen sormi tai silmä. Hän/se voi tulla vastaan missä tahansa; […]

Parhaimpia on aamut

    Huomenta! Juuri kun pääsin keulimaan inspiraatiopuuskastani, kalenteri sakkaa eikä kirjoittajaa näy. Inspiraatiota kyllä olisi, tekstintynkiäkin, mutta aikaa: ei niinkään. Tajusin eilen puolihuomiossa kurkistaa kalenterista ensi viikkoa, huomasin että seitsenpäiväinen työviikko venyy kymmenen päivän putkeksi. Sellaista se on, säläarki; välillä täynnä, välillä tyhjää täynnä. Puoliso lensi keskiviikkona matkoille, asunto on loppuviikon yksin minun. Hyvä […]