Elämän kevät

 

Voi elämän kevät!

Sitä tämä on kirjaimellisesti kohdallani ollut. Usein maaliskuuhun tultaessa asiat ovat ihan samassa jamassa kuin ensimmäisenä adventtinakin; lähinnä retorisia vavahduksia ja kunnianhimoonsa kuihtuvia kurssinmuutoksia. Vain uudella vesileimalla varustettuja, toistensa päälle hiljalleen hyökyviä viikkoja.

Vaan ei tänä vuonna.

Kymmenessä viikossa olen aloittanut uudet työt, hyvästellyt isoisäni, toivottanut tervetulleeksi kaivatun valon. Ehkä se kaikki virisi jo viime vuoden puolella, kun kirjoitin vähän itseltänikin salaa työhakemusta ja vietin perjantai-illan makuuhuoneen seinänvierustalla perustellen puhelimessa papalleni miksi lääkkeet on otettava. Ehkä kaikki tämä oli jo olemassa ennen kuin taipui todeksi.

Ei ole ollut helpoin alku, mutta sataprosenttisesti näköiseni. Takaraivoa raapivan ikävän keskellä tunnen olevani elossa. Valo kirvelee surun huuhtomia silmiä, mutta huomaan tanssivani liikennevaloissa. Naurattaa, kuolemasta huolimatta. Sillä siihen kaikki päättyy, ja jos sitä ennen ehtii elää, niin hyvä.

Laura

5 Comments

  1. Mulla ollut tuo sama: hämärän takana ollut todellisuus tuli jo. Tää jaksaa ihmetyttää, että on tiennyt näiden asioiden olemassaolon, aina, niin silti pitää ajan kulua, jotta saamme ne nenän eteen! Mikä ihmeellinen aikaportti täällä onkaan 😀

    Sekä, täällä mä käyn ihmettelemässä sun nerokkaita sanoja ♡

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s