”Onko tää tällä selvä?”
”Kuule kyllä se taitaa olla” psykiatri vastaa puoliksi hymyillen.
Nousen tiilenvärisestä nojatuolista. Kiitän. Kerään tavarani ja poistun huoneesta. Kävellessäni ulos katselen vastaanottohuoneen hiljaisina seisovia kasveja. Kolmen vuoden vaelluksen loppumetrit kävelen arkisessa hiljaisuudessa. Ei maaliviivaa, ei kukkaseppeleitä, ei mahtipontista selkääntaputtelua. Avaan oven rappukäytävään, jonka läpi olen kävellyt kesähelteiden paahteessa ja joulukuisten aamujen hopeoimana. Jätän taakseni nollakerroksen, tämän kaiken lähtö- ja päätepisteen.
Mitä muistan. Psykiatrien sandaalinpohjien tylppä kumina odotushuoneen muovilattiaa vasten. Odottava toivottomuus ja kaikkea laveerannut väsymys. Hiljaisina ringissä vuoroaan odottavat lehdenlukijat, taakkojensa kantajat. Ovet, joiden takana huoneet, joiden sisällä ihmiset itkemässä turvassa jonkun silmien edessä, muilta piilossa. Hoitajat kipinävuoroissa pitämässä elämänhaluamme yllä.
Ja viimein: käänne. Tai ehkä ennemminkin loiva, hidas kaarre. Minuutit rakensivat tunteja, tunnit rakensivat päiviä. Hengitin koska halusin – en vain koska oli pakko. Lopulta toivo jonka kanssa yhtenä päivänä saavuin huoneeseen kuin pitkältä matkalta palanneena. Nostin pöydälle varovasti kuin kaukaa tuodun kristallivaasin ja näytin: katso mitä olen löytänyt. Hän tiesi jo.
Laura
Laura, sä kirjoitat niin kauniisti! Lopussa kylmät väreet ja läikähdys. Luin viimeiset lauseet muutamaan kertaan, jotta sain tunnelman uusintana. Ja sisältöä kommentoiden; hieno matka, taistelijatar olet!
TykkääTykkää
Voi Laura, kuinka onnellinen olen sun puolesta. Olet sissi. Ihana. <3
TykkääTykkää
Pateettista
TykkääTykkää
Oman elämäsi valtiatar ☆
Ihanaa naisten päivää, täältä hesan valkean hunnun keskeltä! ☆
TykkääTykkää
Kiitos Emilia.
TykkääTykkää
Määkin oon. Ja sun puolesta myös. Tsempit!
TykkääTykkää
Sitä, kyllä. Laitetaan se henkilökohtaisen riemuvoiton piikkiin.
TykkääTykkää
Kiitos samoin Mia!
TykkääTykkää
Kyyneleethän täällä maailman toisella puolen nousi silmiini. Mä kävin tuota matkaa kaksi vuotta, nyt hieman erilaisella matkalla vuoden. Suomeen palatessani kolmas vuosi vielä edessä. Kiitos, että jaoit tämän, ja ihanaa kevättä ❤
TykkääTykkää
Kiitos kauniista kommentista Ella ja tsemppiä omalle matkallesi! Parhainta kevättä myös sinne!
TykkääTykkää
Itku pääsi. Itse odottelen päivää, jolloin voisin hengittää omasta halusta.
TykkääTykkää
Voimia sinne. Lupaan että se päivä tulee.
TykkääTykkää
Sykähdyttävä teksti, jonka halusin lukea monta kertaa uudelleen. Tosi kauniisti olet asetellut sanat niin monista tunteista ja tunnelmista, jotka tunnistan. Olen samalla matkalla, jatkan sitä vielä. Nyt jo jopa nauraen ja hymyillen ! Onnea, vaikkapa meille molemmille 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Anonyymi ja tsemppiä jatkoon! Hyvää kevättä!
TykkääTykkää
Koskettava teksti, jonka tunnelmat ovat olleet läsnä omassakin elämässäni jossain vaiheessa.
Kiitos, kun kirjoitit tästä aiheesta, josta liian moni vaikenee yhä tänäkin päivänä.
http://www.fashionpoetry.eu
TykkääTykkää
Kirjoitat äärimmäisen hyvin. Kuinka menit psykiatrille? Tk ja lääkäriväylä? Oliko tuo psykiatri heti sopivin, heitä on niin monia. Terveisin pää räjähtää, traumalapsuus, vanhemmat, ystävät jotka katosivat kun heistä tuli äitejä. Tai sitten vain minä itse
TykkääTykkää
Kiitos sulle!
TykkääTykkää
Moikka! Menin silloin opiskelijaterveydenhuollon kautta, mutta väyliä on tosiaan monia. Tk tai yksityinen esim. Psykiatri hoitaa siis puolivuotiskontrollit ja lausunnot Kelalle. Terapeutti löytyi kohdallani kerrasta, kun pyysin hoitanutta psykologia (joo, kuulostaa sekavalta) antamaan suosituksia.
Hakeudu rohkeasti vaikka ihan ensiksi lääkärin pakeille – sieltä ohjataan oikeaan paikkaan. Tsemppiä kevääseesi, kaikki selviää kyllä.
TykkääTykkää
Olen niin onnellinen että kaarre tuli vastaan, että hengität ja kirjoitat.
TykkääTykkää
Niin minäkin. Kiitos Helmi.
TykkääTykkää
Siis miksi mä en ole löytänyt sun blogia aikaisemmin! Loistavaa tekstiä! Osaisinpa kirjoittaa edes puoliksi yhtä hyvin kuin sinä! Siinä tavoitetta loppuelämälle 🙂
Kiitos, kun kirjoitat! Iloa päivääsi!
TykkääTykkää
Mutta ihana kun löysit ja kiitos aivan ihanasta kommentista Minea!
TykkääTykkää
Kaunis, kaunis, kaunis teksti. Upposi suoraan sydämeeni ja teki näkyväksi kaikkea muuta kuin helpon matkan. Matkalla ei oikein tiedä mitä etsii. Mutta kun sen löytää, niinkuin kuvasit, huomaa että kaikki oli sen arvoista.
Kiitos Laura <3
TykkääTykkää