Kuolemaa elämän jälkeen, elämää kuoleman jälkeen

Hopssanssaa. Piti ihan käydä tarkistamassa milloin sitä viimeksi kirjoitti ja mitä. Syy hiljaisuudelle: viime viikon loppuun ajoittunut duuniruuhka viisitoistatuntisine päivineen, sekä sitä kivasti seurannut vatsatauti. Kuuluipa sitten mihin uskontoon tahansa, uskon että jokaisen arkiagnostikonkin ajanlasku menee suunnilleen näin: aika ennen Noroa (eNo.), aika jälkeen Noron (jNo.). Näissä hetkissä sitä luulee vahvasti kuolevansa, mutta tuntee väkevästi […]

Miss Maaliskuu

  Lisääntyneellä valolla on monia vaikutuksia, enkä puhu nyt pelkästään niistä ihanista pisamiin ja piristymiseen liittyvistä. Olen äärimmäisen onnellinen siitä että linnut palaavat, lätäköt sulavat, ihmiset hymyilevät vähän vahingossakin enemmän. Sitten, vähän vahingossa kai minäkin, katsahdan kaiken kirkkauden keskellä peiliin ja joudun toteamaan että ei hyvä luoja. Naamasta näyttää valuneen kaikki elollinen aines jonnekin, kenties […]

Samaan tahtiin kävelijät

  Kävelin kotiin. Oli pissahätä, joten harpoin muutenkin reippaaseen tahtiini nähden ennätysvauhtia. Edessäni kävelevän vanhemman miehen selkä lähestyi, ja lopulta saavutimme lakipisteen jossa kävelimme lähes synkronoidusti metrin päässä toisistamme. Jokaisen suomalaisen arkipainajainen: samaan tahtiin kävelijät. Hiljaiset hetket hisseissä vielä kestän, mutta samaan tahtiin tallustaminen tuntemattoman peesissä on kamalaa. Tulee pakottava tarve joko kiihdyttää tai jarruttaa […]

Keramiikkakerho osa II

    Kappas. Löysin siivotessani lisää viimesyksyisen keramiikkakerhon tuotoksia. Kaapin perältä löytyivät, jännästi. Eräällä tunnilla tehtävänämme oli muovailla pitkäkaulainen pullo. En tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta ihaillessani muiden näpertämiä viinikarahveja, aivoni jättivät ehkä välistä jonkin työvaiheen. Lopputuloksen näette kuvista. Nimittäin tuo vihreä möykky ystäväiseni, se on minun pulloni. Opettajan ilmestyessä viereeni kysyvä ilme kasvoillaan, istuin […]

Todellisuudella on hintalappu

    Palkkapäivänäni ostin ison kimpun kukkia ja elämäni kalleimmat housut. Nappasin kuvan ja mietin kuinka helpolta kaiken saakaan näyttämään; että päätin vain piipahtaa pikkuliikkeeseen, selasin hajamielisesti rekkejä, löysin jotain ihanaa joka sitten käärittiin silkkipaperiin sen enempää miettimättä. Heilutin ehkä ovelta huolettomat heipat ja kävelin kassi olalla kukkakauppaan. Ihan vaan koska voin ja olen sen […]

Elämän kevät

  Voi elämän kevät! Sitä tämä on kirjaimellisesti kohdallani ollut. Usein maaliskuuhun tultaessa asiat ovat ihan samassa jamassa kuin ensimmäisenä adventtinakin; lähinnä retorisia vavahduksia ja kunnianhimoonsa kuihtuvia kurssinmuutoksia. Vain uudella vesileimalla varustettuja, toistensa päälle hiljalleen hyökyviä viikkoja. Vaan ei tänä vuonna. Kymmenessä viikossa olen aloittanut uudet työt, hyvästellyt isoisäni, toivottanut tervetulleeksi kaivatun valon. Ehkä se […]

Kuin tyttö

    En ottanut arkistoja mukaani kun Lilystä syksyllä läksin, mutta huomaan joidenkin vanhojen juttujen palailevan mieleen aina silloin tällöin. Näin kävi viimeksi eilen naistenpäivänä, kun muistelin kirjoittamaani tekstiä parin vuoden takaa. Luin sympatialla, ja tein pientä (okei, suurta) maneerien poishiontaa ennen kun toin tekstin tänne uudelle tontille. (Vanhoja tekstejään lukee aina vaaleanharmaiden myötähäpeälasien läpi. […]

Kolmen vuoden vaellus

    ”Onko tää tällä selvä?” ”Kuule kyllä se taitaa olla” psykiatri vastaa puoliksi hymyillen. Nousen tiilenvärisestä nojatuolista. Kiitän. Kerään tavarani ja poistun huoneesta. Kävellessäni ulos katselen vastaanottohuoneen hiljaisina seisovia kasveja. Kolmen vuoden vaelluksen loppumetrit kävelen arkisessa hiljaisuudessa. Ei maaliviivaa, ei kukkaseppeleitä, ei mahtipontista selkääntaputtelua. Avaan oven rappukäytävään, jonka läpi olen kävellyt kesähelteiden paahteessa ja […]

Maanantaihaaveita

  Hiihtolomat on lusittu, pullat syöty ja talvirenkaat rullanneet harvat lähtijät takaisin paikoilleen. Me jääjät tyydymme pyyhkimään sipsinmurut suupielistä ja nousemaan sohvalta, johon aika tarkalleen viikko sitten istuuduimme. On aika palata arkeen ja sitä kautta sen luonnollisimpaan osaan, eli haaveiluun. Se on kuulkaas maanantaihaaveen paikka. Tehdään nyt ensiksi selväksi oleellinen seikka: maanantaihaaveen pointtina ei ole […]

Tyylimuusan kaapista

  Jos minulta kysytään, kenen tyyliä ihailen, vastaus on aina sama: äitini.   Korkeavyötäröiset farkut, kauniisti laskeutuva printtipaita ja kirkuvan punaiset huulet. Ruskeat nahkasandaalit ja sensuellisti aaltoilevat mustat hiukset. Aurinkorasvapurkit, lastenrattaat ja pastellinväriset aurinkovarjot 80-luvun lopun lomakohteessa. Oma lookbookini löytyy lapsuudenkotini valokuva-albumeiden sivuilta. Jokin kasarissa viehättää. Ysärissäkin. Kaikki tuntuu jotenkin niin…mutkattomalta. Paljon tukkaa ja suoraa […]