Palkkapäivänäni ostin ison kimpun kukkia ja elämäni kalleimmat housut. Nappasin kuvan ja mietin kuinka helpolta kaiken saakaan näyttämään; että päätin vain piipahtaa pikkuliikkeeseen, selasin hajamielisesti rekkejä, löysin jotain ihanaa joka sitten käärittiin silkkipaperiin sen enempää miettimättä. Heilutin ehkä ovelta huolettomat heipat ja kävelin kassi olalla kukkakauppaan. Ihan vaan koska voin ja olen sen arvoinen. Todellisuudessa nukuin huonosti yön yli miettien, voinko todella ostaa kahdensadan euron housut. (Aamulla tulin tulokseen että kyllä voin, kerrankos sitä. Paino […]

”Onko tää tällä selvä?” ”Kuule kyllä se taitaa olla” psykiatri vastaa puoliksi hymyillen. Nousen tiilenvärisestä nojatuolista. Kiitän. Kerään tavarani ja poistun huoneesta. Kävellessäni ulos katselen vastaanottohuoneen hiljaisina seisovia kasveja. Kolmen vuoden vaelluksen loppumetrit kävelen arkisessa hiljaisuudessa. Ei maaliviivaa, ei kukkaseppeleitä, ei mahtipontista selkääntaputtelua. Avaan oven rappukäytävään, jonka läpi olen kävellyt kesähelteiden paahteessa ja joulukuisten aamujen hopeoimana. Jätän taakseni nollakerroksen, tämän kaiken lähtö- ja päätepisteen. Mitä muistan. Psykiatrien sandaalinpohjien tylppä kumina odotushuoneen muovilattiaa vasten. Odottava toivottomuus […]