Kuolemaa elämän jälkeen, elämää kuoleman jälkeen

Hopssanssaa. Piti ihan käydä tarkistamassa milloin sitä viimeksi kirjoitti ja mitä. Syy hiljaisuudelle: viime viikon loppuun ajoittunut duuniruuhka viisitoistatuntisine päivineen, sekä sitä kivasti seurannut vatsatauti. Kuuluipa sitten mihin uskontoon tahansa, uskon että jokaisen arkiagnostikonkin ajanlasku menee suunnilleen näin: aika ennen Noroa (eNo.), aika jälkeen Noron (jNo.). Näissä hetkissä sitä luulee vahvasti kuolevansa, mutta tuntee väkevästi […]

Todellisuudella on hintalappu

    Palkkapäivänäni ostin ison kimpun kukkia ja elämäni kalleimmat housut. Nappasin kuvan ja mietin kuinka helpolta kaiken saakaan näyttämään; että päätin vain piipahtaa pikkuliikkeeseen, selasin hajamielisesti rekkejä, löysin jotain ihanaa joka sitten käärittiin silkkipaperiin sen enempää miettimättä. Heilutin ehkä ovelta huolettomat heipat ja kävelin kassi olalla kukkakauppaan. Ihan vaan koska voin ja olen sen […]

Kolmen vuoden vaellus

    ”Onko tää tällä selvä?” ”Kuule kyllä se taitaa olla” psykiatri vastaa puoliksi hymyillen. Nousen tiilenvärisestä nojatuolista. Kiitän. Kerään tavarani ja poistun huoneesta. Kävellessäni ulos katselen vastaanottohuoneen hiljaisina seisovia kasveja. Kolmen vuoden vaelluksen loppumetrit kävelen arkisessa hiljaisuudessa. Ei maaliviivaa, ei kukkaseppeleitä, ei mahtipontista selkääntaputtelua. Avaan oven rappukäytävään, jonka läpi olen kävellyt kesähelteiden paahteessa ja […]

Aluevaltauksia

  Tällä viikolla olen aloittanut kolme asiaa. 1. Instagram stories. Tiedän, tiedän. Olen haukkunut snäpit ja muut vuorokaudenkestoiset sköördiföördit tontillani moneen otteeseen. Töiden puolesta oli kuitenkin aika opetella, joten siitä kaikki lähti. Ensin puhuin mummoni syntymäpäivistä, sitten jogurtista, sitten kirjoista ja kyykkyhaasteesta! Niin, kyykyt – siirrytään kohtaan kaksi. 2. Maaliskuun kyykkyhaaste. Jossain mielenhäiriössä päätin ottaa […]