Tilannepäivitys: en tiedä kuka voitti Oscareita. Tiedän vain, että tapahtui jonkinlainen Suuri Historiallinen Häpeänhetki joka imi kaiken huomion ja josta en ole halunnut tietää sen enempää. Ja koska tämä suuri mokamomentti on ilmeisimmin vienyt kaiken palstatilan, olen nähnyt parhaaksi jättäytyä kohkauksen ulkopuolelle. En siis tiedä kuka voitti ja mitä ja mistä.
Kulttuurista puheen ollen.
En ole hetkeen kirjoittanut kirjoista. Tämä johtuu siitä etten ole syksyn jälkeen saanut käsiini mitään vavahduttavaa. Sain toissailtana valmiiksi Jussi Valtosen Finlandia-voittajan (He eivät tiedä mitä tekevät), jota jaksoin jumpata monta kuukautta, illasta toiseen. Tietämättä miksi, kääntelin viikkokaupalla muutaman sivun illassa, odotin ja odotin jotain saapuvaksi. Ei saapunut.
Suljin kirjan takakannen ja tuijotin turhautuneena kattoon. Mönkään menneen lukukokemuksen tunnistaa siitä, että viimeinen sivu on vain helpotus hapuilevan haikeuden sijaan.
Haluaisin lukea jotain sykähdyttävää. Jotain sellaista jonka jälkeen elämä näyttäytyisi – jos ei nyt tyystin niin ainakin osittain – erilaisena. Haluaisin huuhtoutua sivujen mukana jonnekin muualle, olla vähemmän tietoinen olohuoneen likaisista ikkunoista ja viidestätoista vastaamattomasta sähköpostista.
Niinpä kysyn teiltä täsmäkysymyksen: jos pitäisi valita vain yksi, mikä olisi sinun kirjasi? Mikä teos on lähivuosina kääntänyt vatsalaukkusi tai näkökulmasi, mikä kirja meidän kaikkien pitäisi lukea ja miksi?
Koska kaipaan keramiikkakerhon jälkeen elämääni jotain luovaa projektia, suunnitelmani on tämä: kirjoistanne kokoan listan, jonka kanssa painun kirjastoon ja divareihin. Blogin puolelle kirjaan projektin palasia tunnisteella kirjalista.
Mitä luettais?
Laura
missaoletlaura.com 
Seksistä ja matematiikasta lisäksi voisin suositella Iida Rauman toista kirjaa nimeltään Katoamisten kirja. Molemmat vaikuttavia lukukokemuksia.
TykkääTykkää
Laura Saven Paljain jaloin kosketti syvästi. Luin kirjan loppuun bussissa ja vollotin loppumatkan, pari seuraavaa päivää oli melko tyhjä olo. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka taatusti saa itkemään ja ajattelemaan ikäviä asioita.
TykkääTykkää
Mä olisin vinkannut juurikin Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Se mullisti mun maailman, se oli upee. Uskomatonta, että sama kirja ei koskettanut sua yhtään. 😮
TykkääTykkää
Niin inspiroivaa, kiitos! Lisätään listalle!
TykkääTykkää
Kaipaan vollotuskirjoja. Itkosen Ajo oli mulle sellainen, huutaen itketty loppu. Tämä myös ehdottomasti lukuun. Kiitti!
TykkääTykkää
Mutta tämä tässä on just parasta! Että eri jutut koskettaa samanlaisiakin tyyppejä. Mitä olisivatkaan esim. lukupiirit jos kaikki olisivat samaa mieltä!
Ja on Valtonen koskettanut kirjallaan varmaan monia – Finlandia-voittokin sen kertoo. Nyt en vaan ollut oikea tyyppi tälle stoorille!
TykkääTykkää
Lisään muutaman, joita ei ole vielä mainittu: Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat. Tosi hyvä! Muutkin häneltä, mutta tämä ykkösenä.
Sadie Jones: Kotiinpaluu. Mietin, onko moraalisesti oikein suositella tätä kenellekään, koska itse suorastaan nyrjähdin tätä lukiessani enkä päässyt moneen päivään tavanomaisille raiteilleni, mutta ilmeisesti jotain tällaista kokemusta olitkin vailla… Karu, raadollinen ja silti jollain oudolla tavalla kaunis kirja, jonka lukee nopeasti mutta joka jää ihon alle pitkäksi aikaa, huh. Kirjasta on tehty myös minisarja, joka tavoittaa kyllä hyvin kirjan tunnelman. Olisipa kyllä mukava kuulla mietteitäsi tästä!
TykkääTykkää
Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides – kauniina kuolleet. Siinä mielessä poikkeuksellinen kirja, että näin ensin elokuvan, joka teki vaikutuksen myös visuaalisella kauneudellaan. Sitten piti metsästää kirja, joka oli vielä parempi. Tosin niinhän se useimmiten onkin. Tässä kohtaa harmitti vain se, ettei voinut enää ITSE kuvitella miltä hahmot näyttivät.
Myös Peter S. Beaglen Viimeinen yksisarvinen on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, enkä oikeastaan osaa edes sanoa miksi. Luin sen ala-asteella, ja rakastin sitä. Edelleen, päälle kolmikymppisenä, rakastan tätä kirjaa.
Sivuraiteena pitää pohtia ”lukukausia”: lapsena ja teininä rakastin fantasiakirjoja. Lukioikäisenä myin koko fantasiakokoelmani pois, koska ne olivat lapsellisia ja päätin suurena älykkönä lukea vain venäläisiä klassikoita (joita en saanut luetuksi yhtäkään). Nyt olen kerännyt samat kirjat takaisin hyllyyni, ja pidän niistä edelleen. Nostalgiasyistä olen kerännyt myös iänkaikkisen ihanaa Nummelan ponitallia, vaikkakaan se ei tee aivan samaa vaikutusta kuin silloin aikoinaan… Tuhahtelin vuosikaudet dekkareille, en pitänyt niitä juuri minään. Viime aikoina taas en ole juuri muuta lukenutkaan, hurahdin. Hyllystä löytyy myös vakuuttava kokoelma Poliisi kertoo-kirjoja. Mihinhän lukukauteen sitä seuraavaksi mahtaa hurahtaa…
TykkääTykkää
Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on myös mun kaikkien aikojen suosikki, johon palaan aina vain uudestaan. Jotenkin niin kiehtova ja samalla koskettava – aina itken jossain vaiheessa.
Omista viime aikojen elämyksistä suosittelein Minna Rytisalon Lempi-kirjaa, joka niin ikään sai itkemään ruuhkabussissa, ja oli muutenkin aivan todella koukuttava ja kertojaratkaisuiltaan mielenkiintoinen. Tuntui kuin rintaan olisi jäänyt kaipuun aukko yhdestä henkilöstä.
Toinen suositus on Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut. Tuntuu että sen lukeneet kaverit ovat aivan hullaantuneet siitä itseni tapaan – jotain aivan ainutlaatuista, josta ei saa otetta, mutta joka ei lähde lukijasta irti. Ahmin kirjan kesällä, ja löysin sen eilen Stockan alelaarista, ja saman tien se tunne palasi, kuin huimaus jo sen olemassaolon takia.
TykkääTykkää
Yann Martelin Beatrice ja Vergilius, ehdottomasti. Isojen teemojen teos, joka lyö ilmat pihalle, yllättää ja vavahduttaa. Ensimmäisellä lukukokokemuksella alku oli mielestäni jopa vähän tylsä, mutta lopussa kaikki sai merkityksen. Yksi merkittävimmistä kirjoista, jonka olen koskaan lukenut.
Kun suljin takakannen, itkusta ja maailmantuskasta ei meinannut tulla loppua. Tästä kirjoittaminenkin vetää ihan mielen vakavaksi… 😀
TykkääTykkää
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Huutoitkua ja naurua ja loputtomasti vereslihalla.
TykkääTykkää
Jee, pääsen lisäilemään listalleni luettavaa täältä! Laitoin heti sulle Goodreads-kaveripyynnön myös. Se on kyllä hurjan kätevä – muuten en ikinä muistaisi kuulemiani kiinnostavia teoksia.
Ja hei, ei kaikki kirjat vaan voi napata (itse tartuin Murakamiin vain, koska se oli jostain päätynyt meijän kirjahyllyyn). Ennen mä tunsin kauheaa sisäistä pakkoa lukea loppuun kaiken aloittamani, kunnes eräs viisas nainen totesi, että elämä on liian lyhyt pakkopullan hinkuttamiseen. Se helpotti kummasti, ja niinpä parin viime vuoden aikana olen jättänyt enemmän kirjoja kesken kuin siihen saakka yhteensä 😀
Mut Siepparista tykkäsin jotenkin tosi paljon. Luin sen joululomalla kipeänä ollessani. Juonihan siinä ei ole kummoinen, mutta se tunnelma oli hyvä. Ja se tavoitti kovin osuvasti jotain teinisielusta.
Tuossa Katoavassa valossa taas oli niin antisankarinaispäähenkilö, että se kolahti.
TykkääTykkää
Niinpä! Kiitos kysymästä, oikein odotin että saan tulla tänne nyt kertomaan mielipiteeni Kunderasta 🙂
Tietämättömyys on aika lyhyt kirja. Olin unohtanut miten taitavasti Kundera kääntää ja vääntää isoista teemoista. Ensin teksti tuntuu ehkä jopa vähän tylsältä kun siinä ”vaan” ikäänkuin kerrotaan tarinan henkilöistä ja heidän elämistään. Sitten yhtäkkiä, kun lukija on vaivihkaa viety henkilöiden ajatusmaailman sisään, vedetään naruista ja paketti aukeaa ja kääntyy uuteen suuntaan ja yhtäkkiä sitä ymmärtää (tässä tapauksessa tietämättömyydestä) taas jotain, jonka tavallaan on tiennyt aina, mutta kuitenkin tarjoten jonkin ahaa-elämyksen, että noin se tosiaan onkin…Ja sitten vaan ihmettelee, että vau! 🙂
Innostuin ostamaan tuon Saramagonkin nyt omaan hyllyyn, kun taas muistin sen olemassa olon. Katsotaan jos tulisi luettua se uudelleen tässä joskus…
Mukavaa viikonloppua ja antoisia lukuhetkiä!
Terkuin,
Tiina
TykkääTykkää
Joo, ihon alle meneviä tarvitaan! Kiitos näistä, ehdottomasti listalle! Pus!
TykkääTykkää
Lisää listalle, kiitos Maira!
Tämä kausittaisuus on tosi mielenkiintoista! Itse en ole tunnistanut omassa lukemisessani kausia suuntaan tai toiseen, mutta proosaahan se pitkälti taitaa olla.
Ps. En ole eläessäni lukenut (muistaakseni) yhtään fantasiakirjaa, dekkareita ehkä pari kolme.
TykkääTykkää
Ooh, tämä! Kiitos Reeta!
TykkääTykkää
Listalle – veresliha kiinnostaa. Kiitos ouska!
TykkääTykkää
Pyydän jo etukäteen anteeksi pitkää listaa, onneksi muutkin laittoivat enemmän kuin yhden:
Kristina Carlsonin William N, Päiväkirja
Märta Tikkasen Kaksi
Marguerite Duras'n Kirjoitan
Françoise Saganin Tervetuloa ikävä
Irene Nemorovskyn Veren polte
Ernest Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi
Joan Didionin Maagisen ajattelun aika
Davis Foenkinoksen Yhden elämän muistot
Manu Larcenetin sarajakuvasarja Pieniä voittoja
Vivi-Ann Sjögrenin Mustaa kahvia ja keksinmuruja
Gertrude Steinin Alice B. Toklasin omaelämäkerta
Kyllikki Villan lokikirjat
Juha Tantun kirjat, ruokakirjat juu, mutta eritoten Välimies
Aila Meriluodon muistelmat
Ingmar Bergmanin Laterna Magica
TykkääTykkää
Jes, onneksi tulin lukemaan kommentteja, löysin muutaman kirjan luettavaksi. Goodreads onkin kovassa käytössä ja siellä luettavien osasto on paisunut jättiläismäiseksi. Mutta en kyllä löytänyt sua sieltä äsken.
Itsellä kuolemaan liittyvät kirjat ovat tehneet viime kuukausina suurimman vaikutuksen: Tämäkin menee ohi, Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja juuri lopettamani Joka hetki olemme elossa. Jäätävän ihania, itkettäviä ja niin kauniita. Muita mieleen jääneitä Professori ja taloudenhoitaja, Kissavieras ja Niin raskas on rakkaus. Loistavia kirjoja on paljon, mutta monta kirjaa on jäänyt lukematta, kun ei ole ollut oikea hetki ja fiilis kirjalle. Mutta näitä kirjajuttuja ja -analyyseja kehiin, kiinnostaa kovasti!
TykkääTykkää
Voisitko julkaista sitten sen sun kirjalistan mitä aiot lukea ja miksi? 🙂
Itsekin kaipaan lukuvinkkejä. ”Ahmin” Heli Thoren Ehjäksi -kirjan alle päivässä! Aivan ihana kirja!
TykkääTykkää
Mie sitä Ursula K. LeGuinin Pimeyden vasen käsi -kirjaa jo edellisessä blogissasi suosittelin. Ja suosittelen edelleen, jos et ole ehtinyt lukea. Saat vaikka miulta lainaan, jos haluat (ostin antikvariaatista 45 eurolla, niin paljon se kirja on iso juttu). Ja oispahan taas syy nähdäkin pitkästä aikaa.
TykkääTykkää
Te olette ihania kun rässitte menemään omin luvin listoja, pidän siitä! Tästä on hyötyä monille, joten antaa tulla vaan!
TykkääTykkää
Goodreads! Pitikin mainita se uusimmassa postauksessa! Ka ehtiihän sitä. Mut saa lisätä siellä kamuksi, olen ehkä nimellä Missä olet Laura – tai jotain.
Rakastan kuolemaa käsitteleviä kirjoja, mutta olen lukenut niitä lopulta aika vähän kun miettii. Otan siis kiitollisena vastaan nämäkin vinkit, kiitti Minkasein!
TykkääTykkää
Tottakai! Jahka saan naputeltua sen puhtaaksi niin varmana julkaisen! Parasta olisi jos vaikka joku lukijoistakin lukisi joskus samoja kirjoja samaan tahtiin niin päästäisiin puhumaan tuoreeltaan.
Kirjasi on lisätty listaan, kiitti!
TykkääTykkää
Joo! Voisi yrittää kevään kynnyksellä nähdä!
TykkääTykkää
Rakastan Peter Høegia. En kaikkia hänen kirjojaan, mutta hänen kieltään ja tarinankertomistaitoaan, aina ja ikuisesti. Hänen kirjojensa parissa olen saavuttanut sen saman ensihuuman ja jännityksen kuin nuorena lukiessani ensimmäisiä OIKEASTI hyviä kirjoja.
Tarinat keikkuvat usein todellisen ja fantasian välillä, ja tunnen lapsenomaista riemua siitä, etten voi lukijana ollenkaan tietää, mitä tuleman pitää. Eivät kuitenkaan liikaa fantasiaa, ehkä oikea kuvaus voisi olla aikuisten satu.
Rakastan kirjailijoita, jotka pystyvät kertomaan isoja asioita yksinkertaisesti. Siis sillä tavalla, että lukee jonkin lauseen, ja se on niin simppelillä tavalla hieno ja yllättävä ja totta, että sitä jää vain hetkeksi lukemaan uudestaan ja uudestaan. Peterin kirjoissa on paljon tätä.
Itselleni tärkeimpiä ovat Lumen taju ja Hiljainen tyttö. Niitä uskallan suositella, vaikka aina vähän pelkään suositella rakkaimpia kirjojani, koska tuntuu oikeasti pahalta jos joku toinen ei sitten niistä pidäkään! Ikään kuin se olisi jonkinlainen henkilökohtainen loukkaus. Mutta blogiasi pitkään seuranneena olen pannut merkille, että usein pidämme ja emme pidä samoista kirjoista, joten uskallan suositella varauksetta!
TykkääTykkää
Täältä myös ääni Chimamanda Ngozi Adichien kirjoille ja Sadie Jonesin Kotiinpaluulle! Luin Kotipaluun juuri viime viikolla ahmimalla. Sitä ei malttanut jättää käsistään, vaikka tarinan surullisuus välillä ahdistikin melkoisesti. Kotiinpaluun pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille niille, jotka väittävät että ”jokainen on oman onnensa seppä” ja että elämässä menestyminen on vain omasta tahdosta kiinni.
Toisessa kommentissa mainittiin myös Kjell Westön Leijat Helsingin yllä. Muut Westön teokset eivät eivät ole sytyttäneet yhtä paljon, mutta ah, Leijat Helsingin yllä on vaan niin ihana. Tähän vaikuttanee myös se, että olen elänyt koko ikäni Helsingissä. Rakastan, rakastan miten kirjassa kuvaillaan entisajan Helsinkiä. Tähän kirjaan palaan aina säännöllisin väliajoin kun koti-ikävä iskee (asun nykyään ulkomailla).
TykkääTykkää
Yhdyn edelliseen kommenttiin Peter Hoegistä! Luin vähän aikaa sitten Lumen tajun ja sanoisin että se on tähän mennessä Hoegiltä lukemistani paras. Niitä kirjoja joiden jälkeen ei pysty aloittamaan seuraavaa pitkään aikaan. Lumen tajun jälkeen myös katson ihan erilailla lunta ja jäätä kuin ennen lukemista. Tämä kirja kannattaa lukea talvella.. Knausgårdin Taisteluni -sarja on kolahtanut vahvasti, puolessa välissä menossa ja pitää hieman säännöstellä ja jarrutella kun kirjat on niin intensiivisiä. Hienoa että täältä kommenteista saa paljon hyviä lukuvinkkejä, kiitos 🙂
TykkääTykkää
''Rakastan kirjailijoita, jotka pystyvät kertomaan isoja asioita yksinkertaisesti. Siis sillä tavalla, että lukee jonkin lauseen, ja se on niin simppelillä tavalla hieno ja yllättävä ja totta, että sitä jää vain hetkeksi lukemaan uudestaan ja uudestaan. Peterin kirjoissa on paljon tätä. ''
Tämä vakuutti täysin, kiitos. Listalle mars!
TykkääTykkää
En ole lukenut vielä yhtään Knausgårdia, uskomatonta mutta totta. Sitä ehdottomasti!
TykkääTykkää
Knasut, tietty!
Kaikki Jhumpa Lahirin kirjat. <3
Rebecca Wells: Jumalaiset jaja-siskot + Autuaitten alttareilla
TykkääTykkää
Knasu pitää ottaa heti listan alkuun. Olen kuullut siitä tämän postauksen ulkopuolella nyt lähiaikoina niin paljon, että laitetaan kärkeen.
TykkääTykkää
Hyvä, hyvä!
Mulla odottaa kahden vikan Knausgårdin Taisteluni-kirjan ja #hyllynlämmittäjä-haasteen jälkeen Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja. Just ja just maltan odottaa, että saan aloittaa sen. Olen kuullut siitä todella paljon kehuja, ja kyseessähän on kotikaupunkini, joten ei voi olla muuta kuin ihanaa. 🙂
Kiinnostaa erittäin paljon -listallani ovat myös Joel Haahtelan kirjat, joita kaikki tuntuvat kehuvan, mutta joista en ole ehtinyt lukea vielä yhtäkään.
TykkääTykkää
Sehän onnistui! Asiaan siis. Pakko mainita Rytisalon Lempi, jota kommentoin jo toisessakin blogissa. Luin kirjan yhdessä iltapäivässä ja illassa. Kieli kirjassa ja erityisesti sen ensimmäisessä osiossa on niin kaunista, että olin kirjaimellisesti liikutuksesta hengästynyt sitä aloittaessani. Jostakin syystä kävi niin, että juonen palaset alkoivat kuroutua mielessäni yhteen hyvin varhaisessa vaiheessa ja oivallukseni toteutuivat tarinan edetessä kerta toisensa jälkeen. Joskus tällainen on todella ärsyttävää, mutta tämän kirjan kohdalla se oli vain nautinnollista, sillä tarina on psykologisesti uskottava ja ehyt, tyyli ja kieli minuun vetoavaa. Tämä kirja tarjosi paljon. Suosittelen!
Nelia
TykkääTykkää
Lempi tulee ihan ehdottomasti listalle (jota siis en ole vielä loppuun laatinut, yritän viikonloppuna)! Kiitos kun kommentoit Nelia – outoa että kommentointi on kohdallasi tökkinyt. Toivotaan että on vain ohimenevä juttu. Mutta jos jatkuu niin laita vaikka mailia, korjataan!
Kivaa kevättä!
TykkääTykkää
Asiantilaan on saattanut johtaa myös klassinen user error. Kivaa kevättä myös sulle! 🙂
Nelia
TykkääTykkää
Églantine Eméyé, Le voleur de brosses à dents, ei taida tosin olla tarjolla kuin alkukielellä. Westön Missä kuljimme kerran on oma klassikkoni.
TykkääTykkää
Kiitos vinkeistä! Westö on nyt todella otettava asia(ja kirja-)listalle.
TykkääTykkää
Poimin ensimmäisen Westöni mukaani tänään kierrätyskeskuksen hyllystä, juuri tuon Missä kuljimme kerran, kun muistelin että Westöä on (tässäkin kommenttiketjussa) kovasti kehuttu.
TykkääTykkää