Surusta seuraavana

Tämä suru on erilainen kuin sitä edeltäneet. Sävyltään lämmin, helposti ymmärrettävä. Puen sen aamulla päälle, kietaisen löyhästi ympärilleni. Unohdan välillä, kunnes kääntyessäni se hipaisee hellästi kylkeä. Ei kirvele, svider inte.

Tyhjensin makuuhuoneen nurkassa kuukausia lojuneesta jumppapallosta ilmat. En minä sillä mitään jumppaa, kunhan vain aina aion. Todellisuudessa siirtelen pois tieltä ja poden huonoa omatuntoa. Ajanhaaskausta.

Ostin surusipsejä ja maksalaatikon.

Siivosin. Teen niin aina kun elämän palaset ponnahtavat ulos muoteistaan. Järjestelen järkeä kaikkeen, kai kuvittelen saavani imurilla otteen uudesta tuntemattomasta. Kaipuu kaikuu kirkkailta pinnoilta, katselen peilikuvaani ja mietin kuinka olen rakentunut. Palikka kerrallaan hivutetaan pois pelistä, torni huojuu, vaan ei kaadu.

Laura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s