Kepeämpää

Kevät on tulossa. Huomaan vaihtavani istumapaikkaa aurinkoläikkien perässä, jään tyhmänä tuijottelemaan valossa kylpeviä huoneita. Tämä on ensimmäinen tammikuuni tässä talossa.

Rakastan alkuvuoden valoa jopa kevätaurinkoa enemmän – siinä on jotain harvinaislaatuisempaa, jotain harkitun majesteettista tavassa jolla se näyttäytyy. Leviää hiljalleen seinille, pysähtyy ja sitten taas puf: katoaa. Pysyy piilossa päiviä, kunnes jälleen jostain ilmestyy. Onnistuu yllättämään: joka kerta.

 

Tunnistan kevään myös tavasta jolla ajattelen. Scattered brain niin kuin mummuni sanoo. Kaikkialle leviävät ajatukset, keskenään sekoittuvat ideat, atomeiksi pirstoutuvat aikeet ja puoliksi suoritetut askareet. Kesken jäävät kaikki. Sitä se on.

Löysin kesämekon. Rakastan kaikkea siinä, ohuita olkaimia ja päälle valahtavaa olemusta – ennen kaikkea sen tuomaa kevyttä tunnetta siitä ettei kaikki herranjestas ole niin vakavaa. Koska eihän ole. Miten sen aina talvisin unohtaa? Lumen mukana asioiden päälle painautuu pimeys ja turha totisuus. Alkuvuoden valossa kylpiessä sitä taas muistaa että het-ki-nen, eihän tämä ole niin vakavaa. Elämä.

Laura

8 Comments

  1. Kävelin auringossa. Kävelin Aurinkoon. Meri läikkyi. Älyttömän kirkasta, eikä päässä yhtään ajatusta 😀 Tuntui jo maaliskuulta… ?!
    I h a n a mekkonen ♡♡ Mistä löysit? Mikä merkki?? 🙂

    Tykkää

  2. Tämä tuli hyvään saumaan. Annoin itselleni aamulla luvan viettää masispäivää, ja niinpä olen ajatellut tänään pääasiassa synkkiä ajatuksia. Ehkä ensi yönä ei tarvitse nousta ylös tuijottelemaan ikkunasta ylös, kunnes jalat jäätyvät.

    Kiitos siis ♡ Ja onneksi olet ilmeisesti selvinnyt rapulan tahmaisista tassuista!

    Tykkää

  3. Tammi-helmikuun valo on ihanan herkkä ja hauras, vaikka paljastaakin samalla julmasti niin kodin pölyhiukkaset ja -pallerot kuin talvinaaman väsähtäneen yleisolemuksenkin. (Miten tämän vuodenajan valon paljastama naama voikin näyttää niin valjulta ja vanhalta, ja koti niin kamalan likaiselta..?) Juurikin näinä aikoina huomaan päivien pitenevän. Ero on todella selkeä, toivo keväästä heräilee hiljalleen. Ja kohtahan onkin jo kesä! Mansikoita, Linnanmäki, syreenin tuoksu, kesämekot! Kyllä tää tästä! 🙂

    Superkiva tuo sun mekko, muuten!

    Tykkää

  4. KESÄ ON IHAN KOHTA TÄÄLLÄ! Olen pitänyt villa-culottesejani siinä toivossa, että jollain tavalla manifestoin maailmalle että kevät saa nyt tulla. En sitten tiedä kuinka fiksua se esim. eilen oli, kun illalla oli miinusta kymmenisen astetta…

    Kiitos Tiia, tykkään siitä hirveesti itsekin!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s