Hetkiä: krapula

No niin, siirrytäänpä kiitospuheista konkretian puolelle.

Mitäkö kuuluu?

(Äiti ja isä, seuraavassa kappaleessa aion kertoa siitä kun join liian monta gin tonicia ja mitä sitten tapahtui. Teitä on varoitettu.)

Krapulaa. Rehellisesti sanottuna sitä. Kyllä, niin sitä lähemmäs kolmekymppisenä löytää itsensä itkemästä sikiöasennosta sunnuntaina, kun on edellisyönäaamuna raahautunut kotiin kello 7.30. Oliko hauskaa? Ehdottomasti. Kannattiko? Uskoisin niin. Onnea on puoliso, joka silittää selkää eikä kysele tyhmiä silloin, kun sitä vähiten osaa jaksaa pystyy pyytämään. Niin ja tilaa pizzaa. (Tosin vierailu vatsalaukussani jäi harmillisen lyhyeksi.)

Kymmenestä kolmeen pelkäsin kuolevani. Kolmesta kymmeneen pelkäsin etten kuolekaan.

Että sellainenkin minä olen. Joskus.

Laura

10 Comments

  1. Hihi, itse olin aika tasan samoissa tunnelmissa aika samaan aikaan. Toivuin vasta nyt, tai en oikeastaan, sillä heräsin jo 6.15. Eli ilmeisesti olen edelleen jonkinlaisessa krapulassa. Toivottavasti sulla on jo parempi vointi!

    Tykkää

  2. Oijoi. Tiedän noin kolmesta kymmeneen -päivät. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmemmin juhlimista seuraa sellainen päivä. Eikä siis sillä, että tässä iässä osaisi omat rajansa. Ehei… se on vaan se toipunen joka vaikeutuu, kröh..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s