Surusta seuraavana
Tämä suru on erilainen kuin sitä edeltäneet. Sävyltään lämmin, helposti ymmärrettävä. Puen sen aamulla päälle, kietaisen löyhästi ympärilleni. Unohdan välillä, kunnes kääntyessäni se hipaisee hellästi kylkeä. Ei kirvele, svider inte. Tyhjensin makuuhuoneen nurkassa kuukausia lojuneesta jumppapallosta ilmat. En minä sillä mitään jumppaa, kunhan vain aina aion. Todellisuudessa siirtelen pois tieltä ja poden huonoa omatuntoa. Ajanhaaskausta. Ostin surusipsejä ja maksalaatikon. Siivosin. Teen niin aina kun elämän palaset ponnahtavat ulos muoteistaan. Järjestelen järkeä kaikkeen, kai kuvittelen saavani […]