Tämä suru on erilainen kuin sitä edeltäneet. Sävyltään lämmin, helposti ymmärrettävä. Puen sen aamulla päälle, kietaisen löyhästi ympärilleni. Unohdan välillä, kunnes kääntyessäni se hipaisee hellästi kylkeä. Ei kirvele, svider inte. Tyhjensin makuuhuoneen nurkassa kuukausia lojuneesta jumppapallosta ilmat. En minä sillä mitään jumppaa, kunhan vain aina aion. Todellisuudessa siirtelen pois tieltä ja poden huonoa omatuntoa. Ajanhaaskausta. Ostin surusipsejä ja maksalaatikon. Siivosin. Teen niin aina kun elämän palaset ponnahtavat ulos muoteistaan. Järjestelen järkeä kaikkeen, kai kuvittelen saavani […]

Itkin unissani. Kuudelta käänsin kylkeä lakanoissani ja hän lakkasi olemasta. Kahden kilometrin päässä minusta, hän piirsi näkymättömän viivan ympärilleen ja totesi: tähän se päättyy. Tämä voisi olla se kohta. Ketään häiritsemättä, hiljaa ja itsekseen kumarsi tyhjälle katsomolle ja katosi verhon taakse. Heräsin oudon kauniiseen aamuun. Kuolema iskee aina polvitaipeeseen. Surulla on tarkka sihti, naps ja tumps. Siinä sitä sitten on, lattianrajassa nelinkontin, painavin luomin. Katsoo aaltoilevan maisemansa läpi ylös ja ulos ikkunasta, miettii olisiko pitänyt […]