Surusta seuraavana

Tämä suru on erilainen kuin sitä edeltäneet. Sävyltään lämmin, helposti ymmärrettävä. Puen sen aamulla päälle, kietaisen löyhästi ympärilleni. Unohdan välillä, kunnes kääntyessäni se hipaisee hellästi kylkeä. Ei kirvele, svider inte. Tyhjensin makuuhuoneen nurkassa kuukausia lojuneesta jumppapallosta ilmat. En minä sillä mitään jumppaa, kunhan vain aina aion. Todellisuudessa siirtelen pois tieltä ja poden huonoa omatuntoa. Ajanhaaskausta. […]

Kaipaamaan jäävät

    Itkin unissani. Kuudelta käänsin kylkeä lakanoissani ja hän lakkasi olemasta. Kahden kilometrin päässä minusta, hän piirsi näkymättömän viivan ympärilleen ja totesi: tähän se päättyy. Tämä voisi olla se kohta. Ketään häiritsemättä, hiljaa ja itsekseen kumarsi tyhjälle katsomolle ja katosi verhon taakse. Heräsin oudon kauniiseen aamuun. Kuolema iskee aina polvitaipeeseen. Surulla on tarkka sihti, […]

Kepeämpää

Kevät on tulossa. Huomaan vaihtavani istumapaikkaa aurinkoläikkien perässä, jään tyhmänä tuijottelemaan valossa kylpeviä huoneita. Tämä on ensimmäinen tammikuuni tässä talossa. Rakastan alkuvuoden valoa jopa kevätaurinkoa enemmän – siinä on jotain harvinaislaatuisempaa, jotain harkitun majesteettista tavassa jolla se näyttäytyy. Leviää hiljalleen seinille, pysähtyy ja sitten taas puf: katoaa. Pysyy piilossa päiviä, kunnes jälleen jostain ilmestyy. Onnistuu […]

Hetkiä: krapula

No niin, siirrytäänpä kiitospuheista konkretian puolelle. Mitäkö kuuluu? (Äiti ja isä, seuraavassa kappaleessa aion kertoa siitä kun join liian monta gin tonicia ja mitä sitten tapahtui. Teitä on varoitettu.) Krapulaa. Rehellisesti sanottuna sitä. Kyllä, niin sitä lähemmäs kolmekymppisenä löytää itsensä itkemästä sikiöasennosta sunnuntaina, kun on edellisyönäaamuna raahautunut kotiin kello 7.30. Oliko hauskaa? Ehdottomasti. Kannattiko? Uskoisin […]

Teille

Hei te ihanat. Ihanat, ihanat. (Joo joo tiedän ylikäyttäväni ihana-sanaa, mutta minkäs minä sille voin kun ELÄMÄ ON NIIN IHANAA! Sitä paitsi vuoden 2017 lupaukseni eivät liittyneet miltään osin kielenkäyttöön. Ehkä ens kerralla sitten. Siihen asti sanon vain että: i-ha-naa-aa-aa.) Suurkiitos edelliseen tekstiin kommenttinsa jättäneille. Tuntuu hyvältä tietää että olette siellä, omissa elämissänne, ja sitten […]

Mihin menet Laura?

Hommahan on tämä: asiat ovat hyvin. Epäilyttävän hyvin. Niin hyvin että sitä pelkää eksyneensä toisten juhliin, nostelemaan onnenmaljoja rinnakkaistodellisuuteen. Hetkinen – eikö minun elämäni ollutkaan se keskiharmaa ja pirstaleinen, moneen kertaan kahtia taiteltu tapaus? Kuka toi samppanjan? Mistä nämä kukat tulivat? Tämä kaikki, koko Missä olet Laura lähti alunperin siitä kun minulla oli paha olla. […]

Mitä tuli luvattua

Vuodenvaihde on ollut kohdallani erilainen kuin edeltäjänsä. Kirjoitin jo aikaisemmin puhkikulutetuista ajatuskuluista irrottamisesta – kuinka vuosia aivoissa luupanneet mielipiteet kannattaa napata lennosta kiinni ja heittää mäkeen. Hyväksyä se ettei ole sama tyyppi kuin kolme vuotta sitten. Ei välttämättä sama kuin vielä kaksi kuukautta sitten. Miksi ihmeessä tukeutua vanhentuneisiin lausuntoihin, jotka eivät ole olleet totta edes […]

Voitontanssi

  Hassu tunne: tuntuu kuin olisin ollut poissa  i k u i s u u d e n, vaikka viime tekstistä on neljä päivää. Olen kirjoittanut raakileita luonnokset täyteen, ajatellut alkuja (kirjoittanutkin niistä), miettinyt miten tiivistää kaikki se mitä tämä kuusi päivää sitten alkanut vuosi on jo tuonut mukanaan. Hengästyttää – hyvällä tavalla, vihdoinkin. Kuin […]