Kerro se kortein

Olen kertonut aikaisemminkin vaikeahkosta suhteestani postikortteihin. Niiden lähettelyyn lähinnä. Olen todella pätevä vastaanottaja, mutta aivan susisurkea lähettäjä. En siis lähettelijä laisinkaan.

Kreikassa ollessani löysin itseni tutusta ajatuskehästä pyörimästä; on se nyt jumalauta kun ei edes yhtä korttia saa ihminen lähetettyä. Niinpä päätin ryhdistäytyä tyttärenä, ystävänä ja puolisona. Ostin siltä seisomalta kolme korttia katukioskista, kirjoitin terveiset lainakynällä kyllästyneen näköisen postivirkailijan silmien alla. Kertoilin niitä näitä. Mustekalankin piirsin. Lopuksi liimasin merkit, tiputin postilaatikkoon ja koin onnistuneeni ihmisenä.

Kun saavuin reissusta kotiin, minua odotti tämä:

 

Äiti ja isä, lähetin korttinne vahingossa meille. Mut ajatus tärkein.

 

Laura

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s