Kalenterikriisi

  Epätoivoinen kalenterimuija tässä moi. Olen jokavuotisen ongelman edessä: en löydä mistään hyvää, toimivaa pöytäkalenteria. Voisi luulla että tässä paperiteollisuuden luvatussa maassa ei törmäisi vahingossakaan tämänkaltaisiin ongelmiin, mutta niin vaan vuodesta toiseen ahdistun saman asian äärellä. En tarvitse taidekuvia, kullattuja kulmia tai käsinsilitettyjä artesaanisivuja. En halua kierrevihkoa, tsemppilauseita tai inspiroivia viikkotehtäviä. Haluan tavallisen A5-kalenterin, jossa […]

Rakkaudesta (vahingossa)

Ensimmäinen kokonainen viikonloppu yksin kotona sitten….tammikuun. Useimmiten se olen minä joka pakkaa laukun, tuikkaa pusun poskelle ja palaa kotiin joskus sunnuntaina. Tällä kertaa lentokoneeseen nousi meistä toinen, ja minä jäin hiljaiseen asuntoon itsekseni tanssimaan, silminnähden onnellisena viikonlopun mittaisista treffeistä itseni kanssa. Laitoin bilelistan soimaan ja kuurasin kylpyhuoneen lattiat, sytyttelin kämpän täyteen kynttilöitä, läträsin suihkussa ja […]

Että jotta koska kun

Jaahas kuulkaa. Marraskuu on päässyt tekemään minullekin perinteiset; ei huvita lukea, ei kykene kirjoittamaan. Blogia olen ajatellut puoliksi parina päivänä – muuten olen vain lenkkeillyt, jumpannut, juhlinut ja yrittänyt pysyä liikkeessä. Muuten simahdan tähän sulavesien mukana kihonneeseen pimeään. Haluaisin sanoa olevani pahoillani ontuvasta paikallaolostani. Todellisuudessa olen kuitenkin ollut helpottunut. Kun kesähelteillä tein päätöksen lopettaa blogityöt, […]

Välähdyksiä

    Pidempien kirjoitustaukojen jälkeen tekee mieli – tulee suoranainen tarve – aloittaa näyttävästi. Kuin peitelläkseen poissaoloaan. Joten pitemmittä puheitta: MORTONKI! Vaan missäpä minä olisin ollut; samoissa pyjamissa, lakanoissa, kahvihuoneissa ja kylpyhuoneen peilin edessä. Kaikki on pitkälti samaa, mutta ajatusten alla väreilee uusi pohjavire. Luulen että se liittyy vuoden lähenevään taittumakohtaan sekä vastikään tapaamiini ihmisiin. […]

Synnytyksestä palautuminen

  Nappasin itsestäni kuvan pitkästä aikaa. Huomasin asioita. 1. Näytän todella paljon äidiltäni. 2. Näytän vihdoin itseltäni. Kolme vuotta sitten vuosia kannettu suru koki yhtäkkisen saturaatiopisteensä keskellä yötä. Keuhkot eivät saaneet happea, aivot tilttasivat ja surusta kuormittunut keho lakkasi toimimasta. Silmät sammuivat, ajatus tulevaisuudesta niiden mukana. Lihoin ja kuihduin samanaikaisesti. Kutistuin sisältä, turposin ulkopuolelta. Astuin […]

Kerro se kortein

Olen kertonut aikaisemminkin vaikeahkosta suhteestani postikortteihin. Niiden lähettelyyn lähinnä. Olen todella pätevä vastaanottaja, mutta aivan susisurkea lähettäjä. En siis lähettelijä laisinkaan. Kreikassa ollessani löysin itseni tutusta ajatuskehästä pyörimästä; on se nyt jumalauta kun ei edes yhtä korttia saa ihminen lähetettyä. Niinpä päätin ryhdistäytyä tyttärenä, ystävänä ja puolisona. Ostin siltä seisomalta kolme korttia katukioskista, kirjoitin terveiset […]

Seitsemällä eurolla Pariisiin

  No niin, eiköhän tämä tästä. Välillä sitä miettii, että mitä minä tänne paskoja päiviäni vuodatan, tuhansien luettavaksi. Seison arkisine huolineni edessänne, vaikka olisi paljon tärkeämpiä asioita huolehdittavana. Niinä päivinä perspektiivi meinaa tahtomattaankin kutistua, valokeila ohjautua suoraan omaan napaan. Siinä sitä sitten mylvii epäonninen marinadissaan, jääden sisältä rutikuivaksi. Mutta ne ovat hetkiä, ohimeneviä silmäyksellisiä – […]