Nyt on vähän huono hetki

Päässä soi ”Mä en taaahdo olla enää Carrie…” (Tai Kartsa, niin kuin tässä talossa tavataan laulaa.) Paljon sitä ihminen tahtoisi. Olla enemmän jotain, mitä milloinkin. Olla heittäytyväisempi, rohkeampi, uskaliaampi haistattamaan pitkät tilanteen niin vaatiessa. Elinvoimaisempi nyt ainakin, timmimpikin. Tiukempi sanomaan ei, höllempi sanomaan joo todellaki. Mutta ihmisessä on tietty määrä soluja, tietty pinta-ala jota muokata […]

Parasta Kreikkaa

  Paluu Kreikkaan, tarkemmin sanottuna Nafplioon – yhteen lempipaikoistani koko reissulla. Etsiydyimme suositusten saattelemana ravintolaan, joka – yllätys yllätys – oli täynnä paikallista väkeä. (Ilmainen Kreikka-vinkki: hakeudu aina sinne missä paikalliset syövät. Et pety.) Tupa oli ääriään myöten täynnä, pöytiä oli levitelty lähes koko kadun leveydeltä. Jäimme pälyilemään kadunkulmaan, sivusilmällä tuijottelimme pöydissä notkuvia patoja, salaatteja, […]

Vain olennaisimmat

Sitä voisi ajatella, että itsensä kuvaileminen olisi läpihuutojuttu naiselle, joka kirjoittaa päivät pitkät arjestaan ja ajatuksistaan. Väärin. Itsensä kuvaileminen on tehtävistä hankalin. ”Kerro ihan vaan muutamalla lauseella kuka olet ja mitä teet.” Kuka olet. Muutamalla lauseella. Ok. Kokeilkaapa. Kokeilkaa kirjoittaa ketä tai mitä olette suhteessa itseenne. (Okei nyt tää lähtee vähän life coach -raiteille, mut […]

Yksin kotona

  Vielä kaksi vuotta sitten maanantait olivat päiviä joina sai luvan kanssa olla tekemättä mitään. Ja minä olin. Olin vaan. Tai okei: ajoin aamulla pyörällä valoisaan huoneeseen puhumaan päänsisäisistä asioistani, ja sitten ajoin kotiin tai kahvilaan olemaan hiljaa. En tehnyt töitä, en sopinut treffejä. Maanantait olivat minun päiviäni; kahvinjuontia, kirjoittamista ja voimien keräämistä. (Systemaattinen itsensä […]

Vitosen ikkunaremontti

  Joskus asiat vain etenevät. Sitä selailee hajamielisesti tori.fi:tä, löytää jotain kivaa ja laittaa viestiä myyjälle. Saa vastauksen, ja ennen kuin ehtii huomatakaan, seisoo jo vieraan kerrostalon edessä ojentamassa vitosen seteliä vanhaa rottinkipeiliä vastaan. Näin kävi eilen. Kehitin keväällä pienen pakkomielteen rottinkireunaisiin peileihin. Tai peileihin ylipäätään. Vitosella kirppikseltä löytämäni pyörylä onkin vilahdellut blogissa jo moneen […]

Lisää kukkia

Hyvää sunnuntaita parahin eläjät. Hiljaista on ollut, johtuen ihanasta syysvieraastani ja saapumista seuranneista seikkailupäivistä. Blogimaailma se on jännä. Kun aloitin, en kuuna päivänä olisi uskonut millä tavoin kirjoittamani tekstit tulisivat vaikuttamaan elämän kulkuun. Että hommasta tulisi vähän vahingossa työ, ja että se toisi elämääni vinon pinon ihmisiä joita kutsua ystäviksi. Onhan se paikoittain juuri sitä […]

Myönnettävä on

Asioita jotka ovat totta, mutta joita en haluaisi myöntää: 1. Rukkaskelit. Kylmät sormet, kylmät varpaat. Jotain ääreisverenkierrostani kertonee se, että olen saanut kahtena viime jouluna mielitietyltäni lahjaksi kuvassa näkyvät Samujin nahkarukkaset sekä Hästensin jättimäiset unitöppöset (esiintyivät täällä). 2. Yrityksistäni huolimatta huomaan edelleen inhoavani keskusteluohjelmia. En vain kykene katsomaan vierestä, kun ihmiset puhuvat toistensa päälle. Kaikilla […]

Timanttista sakkia

  Ja vuoden 2016 jaloimman ihmisen palkinto menee… …ystävälle, joka saapuu pahimman deadline-viikkonsa ainoana vapaailtana kaventamaan epätoivoisen gaalailijan juhla-asun. Kiitos. Minua ei ehkä ole siunattu kummoisilla käsityötaidoilla, mutta taidokkailla ystävillä ja timanttisella delegointikyvyllä senkin edestä. Eikä muuten millä tahansa ystävillä; kuvassa ompelukoneen takana hääräävä tyyppi on sattumoisin palkittu yhtenä maailman parhaista pukuompelijoista. (Mikäli siis koskaan […]

Näkemyseroja

Ehdimme olla yhdessä muutamia vuosia ennen kuin päätimme kantaa tavaramme yhteiseen osoitteeseen. Alkuvuodesta asuntoja katsellessamme sovimme, että mikäli yhteenmuutto osoittautuukin ihan idioottimaiseksi ideaksi ja tuntuu kaamealta, palaamme kahden kämpän arkeen sen kummemmin kriiseilemättä. Noh, ei ole ollut karseaa. On ollut hauskaa. Näkemyseroja meillä tosin on joistain asioista – näistä klassisimpana esimerkkinä sängyn petaaminen.   Minun […]

Roikkuuks mun korvasta ajatus?

  Sitä istuu alas ja haluaisi kertoa kaikkee. Tiedättekö sen tunteen, kun kantaa aivoissaan niin paljon asiaa, että voi melkein nähdä pään yllä leijuvien ajatuksensäikeiden törmäävän toisiinsa? Lopputuloksena päälaen yläpuolella hiljaisena seuraava suuri muodoton kimppu, josta on lähes mahdotonta erotella yhtä erillistä ajatusta tai mielipidettä. Paljon arkisia ajatuksia. Sellaisia joita yrittää suhteuttaa maailman tilaan ja […]