Tarinan taika

  Myönnän: kaipaan kipeästi aikaa jolloin oli aikaa laahustaa arkenakin pitkän kaavan kautta kirpputorilta toiselle, piipahtaa tuntemattomissa taidenäyttelyissä ja unohtua kahville tuntikausiksi. Vaikka päivät eivät enää veny entiseen tapaansa, piipahdan silti aina mahdollisuuden tullen pienten kylien kirpputoreille aarteiden toivossa. Hyllyiltä voi löytyä täydellinen aarre, ja taas toisinaan rekit pullistelevat pelkkää puhkikulunutta trikoota. Tampereella, kirppisten luvatussa […]

Oodi terapialle

  Käyn läpi vanhoja papereita ja törmään terapialausuntooni. Tuntuu kuin kaikesta siitä olisi ikuisuus. Neljä vuotta sitten en osannut kuvitella päivää jona en laskisi sisäänhengityksiä. Tuolloin ajattelin että kaikki se pintaan noussut kuona värjäisi mieleni ikuisesti keskiharmaaksi ja määrittelisi minut lopunikääni, enkä koskaan olisi muuta kuin selittämättömän surullinen nainen. Kuinka kaukaiselta se kaikki yhtäkkiä tuntuu. […]

Vappupäiväkirja

  Ettei nyt vaan kävisi niin kuin päiväkirjojen kanssa, mietin kun ystäväni nauraa jälleen kerran pitkäksi venyneelle kirjoitustauolleni. Historiani päiväkirjojen rustaajana on hyvin yksitoikkoinen: olen repinyt niistä jokaisen. Kun aikaa kuluu, paluu tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Valkoinen sivu on painava kääntää, yrittää kuroa kiinni kaiken mielen päällä leijuneen, tai edes osan siitä. Lopputuloksena on vierasta […]

Seikkailijattarien sukua

  Lapsena kuuntelin tarinoita suvun naisista. Suorapuheisista, suurpiirteisistä, hieman levottomista seikkailijattarista. Heitä ihailin; naisia joilla ei ollut aikomustakaan elää kuten elää piti, saatika pyydellä nyt joltakulta anteeksi. He näkivät valtarakennelmien taakse ja pyyhkivät siveyssäännöillä pienen eteisensä lattiaa, elelivät kuten parhaaksi näkivät, tajusivat jo tuolloin ettei tänne synnytä normien täytteeksi keskikäyrillä kulkemaan. Naisia joiden lauseet eivät […]

Sieluteoria

  Lähijärvestä on etsitty ruumista kaksi viikkoa tuloksetta. Lauantaina kirkkaimpaan aikaan päivästä joku huomaa järvenselällä kelluvan tumman hahmon. Niin siinä aina käy. Kaikkeen kietoutuu paljon kysymyksiä, suurin niistä tietysti miksi. Ei ole siltaa josta tippua tai laituria josta liukastua. Vain umpeen kasvanut kilometrien rantaviiva josta kävellä syvyyksiin. Ehkä heikot jäät ja vielä heikompi ajoitus. Tai […]

Eettistä estetiikkaa

  Kaupallinen yhteistyö: Store of Hope Kevään ensimmäisillä aurinkoisilla viikoilla on vuodesta toiseen sama vaikutus: alan silmäillä vaatekaappiani muutoksen toivossa. Laahustan levottomana henkaririvistön edessä ja kuikuilen ylähyllyllä odottavaa kesävaatelaatikkoa. Hiljalleen alan valmistautua vaihtokauppaan; pesen villapaidat, rullaan ne yksi kerrallaan pois pelistä ja kun lämpömittari on pysytellyt tarpeeksi kauan plussan puolella, vaihdan vaatteiston lennosta toiseen. Ripustan talvehtineet […]

Ajan kaipuu

  Etsin koneen uumenista kuvituskuvaa tekstille, vaikka tiedän tasan tarkkaan että likimain kaikki kuvat on jo moneen kertaan käytetty. Nousen ja tartun hajamielisesti kameraan, kuljen huoneesta toiseen levottomana ja yritän etsiä kiinnostavia kuvakulmia joita ei olisi vielä puhkikuvattu. Kierrettyäni asunnon kolmeen kertaan ympäri, luovutan ja kaivan kaapinperältä ulkoisen kovalevyn jonne muutama vuosi takaperin tuuttasin lähes […]

Puolen vuoden hämärä

  Pimeät kuukaudet vievät muistikuvat äänistä ja väreistä jonnekin kauas, lumi muodostaa kerroksiaan, peittää kaikessa hiljaisuudessa todisteet kaikesta joskus eläneestä. Ensilumi on lapsuudesta toiseen taianomainen, aina vain. Hiljalleen satava tomusokeri vie kaikkien huomion siltä tosiseikalta, että se on saapunut vain sulkeakseen koko kaupungin kuukausia kestävään hiljaisuuteen. Liikkeet hidastuvat hangen painon alla hiljalleen kerros kerrokselta, maisema […]

No emmekä soittele

  Törmään kadulla vanhaan tuttuun. Missä viimeksi näimme, ai onko siitä jo niin kauan! Klassikkotilanne: asetan itseni välittömästi altavastaajaksi tilanteessa jossa kumpikaan ei ole soitellut. Katson ohi, olen kaivavinani laukunpohjalta jotain, törmään kalenteriin ja ehdotan kahvia. Pyydän anteeksi vaikken ole pahoillani, ehdotan parin viikon päähän alkuiltaa jona voisimme keinotekoisesti mahduttaa itsemme osaksi toistemme jo täysiä elämiä. Olishan […]

Triploja ja tuplia

    Ajattelin jo täpärästi väistäneeni blogeissa vatsataudin lailla kiertäneen Kolme hyvää -haasteen, kunnes Tiia haastoi minut. Suostun haasteeseen tasan kahdesta syystä: koska Tiia sattuu olemaan yksi lempi-ihmisistäni ja koska hän sattuu juontamaan Suomen viihdyttävintä podcastia, jonka parissa olen nauranut paljon. Koen siis olevani vähän velkaa. En voi sille mitään, mutta koen etteivät tällaiset haasteet […]