Lauruus

  Nimipäiväni aamuna isäni onnittelee ensimmäisenä. Seuraavana äiti. Kaava toistuu jokaisena merkkipäivänäni; ensin isä, heti perään äiti. Lystikkäintä kuviossa on se tosiasia, että vanhempani elävät yhdessä. Lähettävät viestinsä todennäköisesti istuen toisiaan vastapäätä aamiaispöydässä. Rakastan sitä. Äidin viestissä on lauluni sanat. Minulla on ollut oma laulu pienestä pitäen. Äitini keksimä, tuhannesti laulettu. Hän lauloi sitä aamuisin […]

Tunnin tekstit: leikitään kuollutta

  Ravintolan ovi käy, kaupungin häly pulppuaa sisälle. Tunnistan ryhtisi kauimmaisesta pöydästä saakka. Ääriviivat jotka piirtyivät kahden kevään ajan sänkyni reunoille ja vielä silloin tällöin aamuöisiin valveuniin. Niistä öistä en kerro kenellekään. Katsoimme toukokuisena iltapäivänä rappukäytävän lattiaa, sitten toisiamme, tarjosin kantoapua, sinä hymyilit ja sanoit pärjääväsi. Sovimme pitävämme yhteyttä, yhtä. Kiitin koska en muuta osannut, […]

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

  Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa […]

Tila

  Joulun jälkeen minulla olisi aikaa kirjoittaa. Sen sijaan kävelen ympäri asuntoa levottomana. Istun minuutiksi, vaihdan pari sanaa, siirryn sängylle makaamaan, luen sivun kirjasta, palaan sohvalle, kysyn turhia kysymyksiä jäämättä kuuntelemaan vastauksia, nousen ja jatkan saamatta mitään aikaiseksi. Illan tunnit kiemurtelevat ja kierrän asuntoa kuin eksynyt. Seuraavana aamuna sama toistuu. Ja seuraavana. Seison aamukahvini kanssa […]

Mitä kuolemisesta kerrotaan

  Tapaninpäivän iltana katson elokuvaa, jossa päähenkilö sairastuu parantumattomasti, käy pikakelauksella läpi eletyn elämänsä ja sitten kuolee. Draamankaari on klassinen, elementit aina samat: toivo, hyväksyntä, valmiiksi tuleminen. Viimeiseen asti kamppaillut päähenkilö kuulee huonot uutiset ja tulee sinuiksi kuolemansa kanssa yhdessä yössä. Pitkälliseen sairastamiseen liitetään usein jaettu tunnustus kaiken päättymisestä. Hitaan kuoleman kaari on kerronnaltaan identtinen; […]

Kuulomuistista

  Vuoden viimeisinä päivinä kierrän jälleen järveä. Spotify on luonut listan vuoden aikana eniten kuuntelemistani kappaleista. Kuunnellessani listaa käyn läpi taakse jääneitä hetkiä, tunteita ja ihmisiä – kappaleita jotka olen ehtinyt ja ehkä yrittänyt unohtaa. Yritän tavoittaa adjektiivia joka summaisi tämän viimeisiään vetelevän vuoden. Vaivalloisesti hengittäen se haukkoo, on enää ohuelti kiinni kapeasta kulmasta, ennen […]

Joulupiilo

  Joulut ovat viime vuosina vaihdelleet. Kaava alkoi hiljalleen rikkoutua muutamia vuosia sitten; tuli puolisoita, matkoja, eroja, vaihteleva määrä muuttuvia elementtejä. Elämää. Jouluihini kuuluu vuodesta riippuen vaihteleva määrä vaihtuvia ihmisiä. Tänä vuonna kutsuin kummisetäni meille. Marraskuinen harmaus levisi ravintolan suuren ikkunan ulkopuolella, kun heitin ehdotuksen ilmaan. Lyhyt keskustelu päättyi helpottuneeseen huokaukseen. Jouluna ja juhannuksena koordinaatit […]

Sukujuhlat

  Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja […]

Raollaan

  Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää. Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme.  Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. […]

Vihermusta kuplamme

  Perjantai 23.11. Makaan sängyssä ja nappaan puhelimen tottuneesti käteeni. Sähköposti on täynnä alekoodeja. Kymmentä minuuttia myöhemmin olen ostanut luonnonkosmetiikkavarastoni täyteen ennen kuin aamukahvia on edes keitetty. Katselen videota amerikkalaisen tavaratalon käytäville laavan lailla leviävästä riitaisasta ihmismassasta, joka tappelee puoli-ilmaisista taulutelevisioista. Kauniilla fontilla kirjattu tilausvahvistus kilahtaa sähköpostiin ja häpeä kirvelee keuhkoissa; vaikken taistele tavaratalon eturintamassa, […]